Halveksunta jokapäiväisenä taakkana

Päivittäin joudun kärsimään halveksivista katseista ja ihmisten kylmistä mielipiteistä kaltaisiani kohtaan. Päivittäin joudun kyseenalaistamaan oman oikeuteni seksuaalisuuteen. Aina kotona käydessäni, joudun kuuntelemaan piikitteleviä kommentteja asian tiimoilta. "Vitun homo", joku ystävistäni saattaa heittää vitsillään. Sekin sattuu.

ww

Julia Saikkonen tarttuu mielipidekirjoituksessaan (Kirkko ja kaupunki) asian ytimeen. Hän toteaa, kuinka Raamattu on pullollaan käskyjä ja ohjeita ihmiskunnalle, "mutta kun nämä on sanottu meille jokaiselle, ei ainoastaan lesboille ja homoille, emme mielellämme mokomaa muistele". En kiellä, etteikö Raamatussa olisi selkeitä mainintoja homouden vääryydestä, mutta Raamatunkin tekstit on hyvä sijoittaa oikeaan aikaansa, ennen tarkempaa pohtimista. Voi olla, että Raamatun aikainen homoilu käsitettiin toisen osapuolen alistamisena. Tuskin siihen oli ainakaan mitenkään yhdistettävissä sana "rakkaus".

ww
Usein tänäkin päivänä tulee semmoinen olo, ettei homous ole yleisen mielipiteen mukaan muuta kuin merkityksetöntä seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa ja kuka tahansa tietenkin kelpaa sänkykumppaniksi! Tämä ajatus usein kuvottaa heteroita, jolloin vähemmän uskonnolliset ihmisetkin saattavat vetäytyä mielipiteineen Raamatun varjoon. Minä koen lesbouteni ennen kaikkea kahden ihmisen välisenä rakkautena, läheisyytenä, yhteisenä tulevaisuutena, kenties jonain päivänä perheen perustamisena, onnellisuutena.

ww
"Nuorille ei saisi luoda kuvaa kaiken sallivasta yhteiskunnasta", pohtii teologian maisteri Terttu Heinonen oman mielipidekirjoituksensa (Helsingin Sanomat) päätteeksi. Tuskinpa homojen määrä lähtisi hurjaan laskuun, jos homoseksuaalisuudesta tulisikin kiellettyä. Ainoastaan kaapinovet pysyisivät kiinni ja homofoobikkojen elämä helpottuisi. Toki on niitäkin, jotka homoilee ihan vain huomiota saadakseen, sitä en kiellä. Tämä on melkein verrattavissa siihen, kun jotkut haluavat sairastua anoreksiaan vain siksi, että edes joltain irtoaisi huomiota. Ei voida kuitenkaan väittää, etteikö anoreksia olisi todellinen sairaus, kuten ei myöskään voida väittää, etteikö homous olisi todellinen piirre joissakin ihmisissä. Piirre, joka ei ole mikään itse päätettävissä oleva juttu. Jos se olisikin itse päätettävissä, kuka hölmö vapaaehtoisesti suostuisi olemaan homo?! Kuka hölmö vapaaehtoisesti ottaisi sen pilkan ja halveksunnan taakakseen..?

ww

Jotkut pitävät homoutta yhä sairautena. Suomessa homous oli rikos vuoteen 1971 asti ja se luokiteltiin vielä vuonna 1981 sairaudeksi. Harva tulee huomanneeksi, että eläinmaailmassa on homoja pilvin pimein ja sen perusteella homouden voisi ajatella olevan suorastaan luonnollinen ilmiö.

ww
En varmasti puhu pelkästään omasta puolestani todetessani seksuaalisen suuntautumiseni olevan yhtä helposti muutettavissa, kuin umpiheteron muuttaminen umpihomoksi. Onkohan Heinonen ajatellut asiaa omalle kohdalleen. Jos Raamattu ja maailma painostaisikin häntä avioitumaan saman sukupuolen edustajan kanssa hänen omien tunteidensa vastaisesti, muuttuisiko ääni kellossa? Harvoin sitä tulee pohdittua noin päin, harvoin heteroita vainotaan heteroutensa takia.
ww
Skeptistä tai ei, mutta mitenpä me ihmiset loppujen lopuksi mitään mistään tietäisimme. Kenties juuri homot ja lesbot ovat Jumalan ratkaisu jatkuvasti paisuvaan väestönkasvuongelmaan! Olipa ajatus kuinka epäuskottava hyvänsä, mistä ihmeestä me epätäydellisyyksissämme voisimme tietää mitä Jumalan mielessä liikkuu. Ehkä Jumalan luoma ihminen tajuaa vielä jonain päivänä olla takertumatta näin epäoleellisiin asioihin. Ehkä ihminen sen sijaan tajuaisi viimein ottaa vastuuta maailman hyvinvoinnista. Sitä odotellessa voin vain kliseisesti todeta, että homoja ja lesboja on aina ollut ja tulee aina olemaan olipa yhteiskunnan kanta asiaan kuinka ahdasmielinen hyvänsä.
ww

ww
A.P.

Muutama tuhahdus Big Brotherista

Eipä siitä ole kovinkaan monta vuotta, kun suosittu ohjelmaformaatti Big Brother alkoi vallata alaa ohjelmatarjonnassa ympäri maailmaa. Muistan itsekin, kun katselin amerikkalaisversiota ensimmäistä kertaa ja yritin epätoivon vimmassa käsittää, mistä on kysymys. Sarjassa ei tuntunut olevan tolkkua alkuunkaan. Tusina toisilleen vieraita ihmisiä suljetaan muusta maailmasta eristettyyn taloon, jossa heidän tulee elää. Ja miljoona ihmistä talon ulkopuolella sitten katselee heidän elämistään joka päivä! Kylläpäs jollain välähti.. Ei, ei tämmöinen kovin pitkällä tähtäimellä menesty.

www
Vaan toisinpa kävi. Tästä harhaisen mielen kehittämästä ideasta kuoriutui jollain kummallisella tavalla suorastaan jättimenestys. Ja Suomi ei tietenkään tyytynyt seuraamaan pelkkiä amerikkalais- ja brittiläisversioita sarjasta, vaan tuota pikaa oli Suomessakin jo ensimmäinen ikioma Big Brother.

www
Voi ihmiskuntaa.. Onko nykyajan ihmisen elämä vain jotenkin ihan mielettömän kurjaa, vai mikä siinä on, että jonkun toisen ihmisen elämä epäluonnollisessa ympäristössä voi koukuttaa niin pahasti puoleensa, että siihen viitsii oikein perehtyä. Hahaa, tirkistelynhalu! Ihmisten käsittämätön tarve tirkistellä ja mikä parasta: Nyt se on sallittua! Kaikki tulee televisioruudusta suoraan olohuoneeseen! Mutta eikö ketään yhtään mietitytä ja suorastaan kuvota ajatus siitä, että formaatti tuntuu perustuvan lähes saumattomasti sellaisiin ilmiöihin, kuten esimerkiksi rottatestit. Sen sijaan, että pelkästään häkissä olevia testattaisiin, testataan myös häkin ulkopuolista kansaa, jolla on päätösvalta siitä, kuka on pop, kuka tippuu ja ketä ruvetaan vihaamaan oikein urakalla ja ennenkaikkea, kuka rotta voittaa sen suurimman juustopalan. Onhan se ehkä jo ihan psykologisestikin mielenkiintoista nähdä, miten toisilleen tuntemattomat ihmiset sopeutuvat tilanteeseen, mutta kyllä tästä tuntuu kuitenkin kaikki syvällisyys olevan kaukana valovuosien päässä..

www
Kuka suostuu taloon? Elämäänsä kyllästyneet ihmiset? Seikkailunhaluiset? Rahanhimoiset? Varmaan niitäkin, mutta ennenkaikkea kuuluisuuden janoiset, joilla ei ehkä ole kuuluisuuteen tarvittavia välineitä ja taitoja. Big Brother pelastaa nämä rassukat ja sysää heidät kovakouraisesti keskelle mediamyrskyä, josta he ovat vielä talossa ollessaan onnellisen titämättömiä. Näin kansakunta saa helposti lisää suosikkeja ja vihan kohteita aivan tavallisista ihmisistä. Vihaamistuomio on äärimmäisen pienestä kiinni: yksikin harkitsematon sana, väärä kuvakulma, turhautuminen ja sen seuraukset, mikä tahansa pieninkin juttu voi laukaista syvää vihaa kilpailijaa kohtaan. Kuinka moni ajattelee kaiken tarkasti läpi, ennen kuin uskaltautuu taloon? Kuinka moni olisi jälkeenpäin ajatellen jättänyt sittenkin menemättä? Aika moni, veikkaisin.

www
Vaikka koko ohjelma tuntuu olevan vain melko huoletonta viihdettä, siihen liittyy kuitenkin oikeita ihmisiä. Monen elämä ei hevin palaudu normaaliksi. Siitä kiittäkäämme vaikkapa juorulehtiä.

www

A.P.

www

www

Kertokaa hyvät ihmiset, mitä mieltä olette kyseisestä formaatista.

www

www

Joskus hävettää olla ihminen

Ihminen on aina pitänyt itseään luonnon yläpuolella. Monet perustavat ajattelunsa Raamattuun, joka sanoo että Jumala loi ihmisen hallitsemaan maailmaa. Sen lisäksi Jumala loi ihmisen suojelemaan maapalloa.

ww
Ihmiskeskeinen ympäristöetiikka ei oikein tunnu kukkivan, eikä luontokeskeinen ympäristöetiikka tunnu liioin tuottavan tulosta: 10 miljoonaa ihmistä nääntyy nälkään joka vuosi, yli 6000 ihmistä päivässä menehtyy AIDS:iin, maailman keuhkot, sademetsät, on tätä menoa hakattu viimeistä risua myöten 60 vuodessa. Ah, viisas ihmiskunta.

ww
Ihmisen luonteenpiirteisiin kuuluu lähes vääjäämättä jonkinasteinen hedonismi. Ihmiset tavoittelevat helposti mielihyvää, vaikka vain hetkellistä sellaista. Yhdysvaltalainen miljonääri halusi päästä käymään raketilla Maapallon kiertoradalla. Hän maksoi venäläiselle avaruustutkimuskeskukselle 20 000 dollaria, kävi hengailemassa kiertoradan avaruusasemalla viikon, meinasi kuolla hapenpuutteeseen, tuli kuitenkin hengissä takaisin ja oli tyytyväinen. 20 000 dollaria savuna ilmaan - kirjaimellisesti. Tämä miljonääri tietenkin vain kärjistettynä esimerkkinä. Samankaltaisia valintojahan - pienemmässä mittakaavassa tosin - me teemme kaikki huomaamattamme joka päivä.

Ikävä myöntää, mutta maailma pyörii rahalla. Ne, joilla rahaa ei ole, joutuvat kärsimään ruoan ja puhtaan juomaveden puutteesta.

ww
"Tee muille se, mitä toivoisit tehtävän itsellesikin", kehottaa monessa uskonnossa ja moraaliteoriassa piilevä sääntö. 20 000 dollarilla moni köyhä kylä olisi saanut kaivon, mahdollisuuden elämään. Mutta ei, herra Miljonääri halusi itsekeskeisyyksissään leikkiä pari päivää avaruussankaria.

ww
Velvollisuusetiikan mukaan kaikkien olisi autettava toisia. Kuinka pitkälle auttaminen on yletettävä? Harva kokee juuri omaksi tehtäväkseen ja velvollisuudekseen auttaa maailman vähäosaisia, mutta niin sen pitäisi mennä. Luodaan hedonismille uusi pohja: mielihyvää saadaan muiden auttamisesta. Tällöin hedonistinen ajattelu olisi jopa suositeltavaa!

ww
Vasta viimeaikoina ihmisiä on alkanut pelotella ajatus luonnon suuruudesta. Ehkä ihminen ei voi kuitenkaan koskaan päästä luonnon niskan päälle. Tähän väliin olisi hyvä soveltaa seurausetiikkaa. Kun ihminen tänä päivänä hakkaa sademetsän ja viljelee kaiken maailman ei-aivan-ketään-hyödyttävää tupakkaa, emme osaa edes kuvitella seurauksia, mutta luultavasti täällä ei enää kovin monta sataa sukupolvea elä. Ihminen lisää hiilidioksidipäästöjen takia merkittävästi luonnonkatastrofeja, joista kärsivät kaikki. Kantin periaate, teko on hyväksyttävä jos sen voi kuvitella tulevan yleiseksi laiksi, ei kai oikein sovi tähän. Entäs utilitaristinen näkökulma: teko on hyvä, jos se tuottaa mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle. Koskeeko tämä "mahdollisimman monelle" esimerkiksi sademetsässä asuvia tuhansia eläinlajeja? Mielestäni kyllä.

ww
Kuolemanrangaistus on jo ihan kymmenen käskynkin perusteella kielletty useimmissa maissa. Silti me langetamme koko ajan kuolemantuomiota luonnon tuhoamisen kautta toisillemme ja itsellemme. Ihmistä ei voi erottaa luonnosta, eikä luontoa voi erottaa ihmisestä. Luonnon hyvä on ihmisen hyvä, pitäisihän meidän sen verran tajuta.

ww

A.P.

Katastrofikirja parhaimmillaan

José Saramagon (alempana kuvassa) Kertomus sokeudesta (Ensaio sobre a Cegueira, 1995) on pysäyttävä vertaus tästä maailmasta. Se onnistuu mielipuolisen nerokkaalla tavalla tuomaan esiin nyky-yhteiskunnan jokapäiväiset ongelmat täysin fiktiivisessä valossa.

Kaupunkiin iskee tuntematon epidemia. Ihmiset sokeutuvat yksi toisensa perään ja näkevät pelkästään valkoista. Hallitus joutuu tekemään äärimmäisen ratkaisun ja eristää sokeutuneet ihmiset käyttämättömään mielisairaalaan, jotta parannuskeinoa vailla oleva epidemia ei pääsisi leviämään. Eristyksissä sokeiden välille syntyy niin uusia ystävyyssuhteita kuin myös hurja eloonjäämistaistelu. Tästä taistelusta inhimillisyys jää valovuosien päähän.

Yhdenkään kirjan henkilön nimi ei käy ilmi. Päähenkilöitä ovat silmälääkäri, silmälääkärin vaimo, tummalasinen tyttö, silmälappuinen mies, ensimmäinen sokea, ensimmäisen sokean vaimo sekä kierosilmäinen pikkupoika. Myöskään tapahtumapaikka ja -aika eivät käy ilmi. Jokainen lukija voi siis kuvitella kirjan tapahtumat juuri omaan aikaansa ja omaan kotikaupunkiinsa.

Tarina kerrotaan silmälääkärin vaimon näkökulmasta. Häneen sairaus ei jostain syystä tartu ja hän on lopulta ainoa näkevä ihminen koko kaupungissa. Silmälääkärin vaimo auttaa sokeaa miestään ja ystäviään parhaan kykynsä mukaan, mutta joutuu samalla näkemään kuinka eloonjäämiskamppailu rappioittaa ihmisen pedon tasolle, kuinka ihmiset lilluvat omassa saastassaan ja kuinka ruumiit mätänevät pitkin kaupungin katuja. Pian hän toivoo itsekin sokeutuvansa.

Ihmiskunta on sokea ongelmiensa edessä, katselee ympärilleen näkemättä mitään. Ja toisaalta kirjassa kirjassa käsitellään hyvin se tosiasia, että ihminen näkee toisen ihmisen vasta, kun hän ei kykene näkemään konkreettisesti yhtään mitään.

Saramagon kirjoitustyyli on tiivistä. Vuoropuhelua on paljon ja vuorosanat on erotettu toisistaan ainoastaan pilkuilla. Lauseet ovat keskimäärin puolensivun mittaisia ja parhaimmillaan jopa sivun. Kappalejakojakaan hän ei liioin tunnu arvostavan. Kaikesta tästä huolimatta teksti onnistuu olemaan suorastaan naurettavan helppolukuista ja omalaatuisen tyylinsä turvin äärimmäisen mielenkiintoista, joskaan sitä ei kannata edes yrittää tajuta väsyneenä.

Kertomus sokeudesta on huikaiseva elämysmatka tähän maailmaan, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi.

ww

ww

Kuka on José Saramago?

• portugalilainen kirjailija (s. 16. marraskuuta 1922)
• kirjoittanut mm. romaaneja, näytelmiä ja lehtiartikkeleita
• palkinnot: Camoes-palkinto 1995, Nobelin kirjallisuuspalkinto 1998
• tunnetuimpia teoksia: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, Kertomus sokeudesta, Kertomus näkevistä, Kaikkien nimet, Toinen minä

Vielä nopea ajatus Suomeenkin tuloillaan olevasta Blindness-elokuvasta. Sinä, joka ajattelet mennä kyseisen rainan vilkaisemaan, harkitse vielä! Niin upea kuin elokuva saattaa ollakin, ei se voi mitenkään vetää vertoja tälle kirjalle, jonka nerokkuus piilee ei niinkään juonessa (joka tosin sekin on loistava ja yhteiskunnan epäkohtia ihanasti tökkivä) vaan Saramagon uskomattomassa verbaalisessa taidossa, joka tuskin onnistuu välittymään elokuvaan asti. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan ennen elokuvan katsomista. Tämä kirja raottelee silmiä todellisuudelle, se voi horjuttaa kuvaa maailmasta, muuttaa elämän suunnan. Niin se teki minulle.

A.P.

Eräänä päivänä minulle ehdotettiin pimeää työtä

Ajatus pimeastä työstä ei pikaisen pohdinnan perusteella tunnu mitenkään aivan mahdottomalta ajatukselta, varsinkin kun kyse on vain muutaman viikon, enintään parin kuukauden työrupeamasta. Köyhällä opiskelijalla tulee kyllä ylimääräiselle rahalle käyttöä.
Totean kuitenkin nopeasti, ettei tätä yhteiskuntaa ole rakennettu pikaisten pohdintojen varaan ja että tämäkin asia vaatii syvällisempää tarkastelua. Suostuessani työnantajan ehdodukseen, toimisin erittäin egoistisesti ja ajattelisin vain omaa etuani (vai olisiko käynytkin niin, että työnantajani maksaisikin minulle pienempää palkkaa ja aikoisi itse hyötyä palkan vero-osuudesta..?)

Immanuel Kantin mukaan teko on hyväksyttävä, jos se voitaisiin kuvitella ja hyväksyä yleiseksi laiksi. Toimisiko yhteiskunta, jos kaikki lopettaisivat verojen maksamisen ja vieläpä ihan luvan kanssa? Tuskin.

Rawls puolustaa järkevää ja reilua oman edun tavoittelua. Hänen mukaansa ihmisiä voi kohdella eri tavoin vain, jos se suosii heikommassa asemassa olevia. Olenko minä heikommassa asemassa? Ehkä, olen köyhä opiskelija, mutta sitten huomaan ajatella Rawlsin toista periaatetta: Oman onnen tavoittelu on hyväksyttävää niin kauan, kun se ei ole muiden onnesta pois. Jättäessäni verot maksamatta, se saattaisi olla vaikka jonkun pienen keskoskaappia kipeästi tarvitsevan lapsen ja hänen läheistensä onnesta pois. Rawls vetoaisi tässä kohdassa varmasti myös tietämättömyyden verhoon: Suostuisinko vaihtamaan paikkaa sairaan keskoslapsen äidin kanssa?

Kun vain tyytyisin maksamaan verot, toimisin utilitarisesti. Se tuottaisi mahdollisimman paljon onnea mahdollisimman monelle. Vaikka moraali ja laki eivät aina kulje käsi kädessä, totean, että tässä kohtaa ne aika monelta suunnalta tarkasteltuna tukevat toisiaan. Verot maksaessani toimin hyveellisesti ja omatuntoni mukaisesti eikä pelkoa kiinnijäämisestä tarvita.
Kuten Mill aikoinaan totesi: On olemassa eri laatuista onnea. On parempi olla tyytymätön ihminen kuin tyytyväinen sika. Enkä tässä tapauksessa olisi varmastikaan sen tyytyväisempi eli jäljelle jäisi vain sika. Pelkkä sika.

ww

A.P.

Kuinka hyvä voidaan toteuttaa?

Ennen kuin ihminen voi vastata kysymykseen "Kuinka hyvä voidaan toteuttaa", on hänen määriteltävä sana "hyvä" ja luotava sille henkilökohtainen merkitys. Mitkä ovat hyvälle tyypillisiä piirteitä? Mitä hyvä tarkoittaa minun elämässäni? Usein hyvä elämä liitetään terveyteen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, ystäviin, perheeseen, tavoitteisiin ja päämääriin sekä niiden saavuttamiseen, mielihyvän tunteeseen tai yksinkertaisesti vain tyytyväiseen olotilaan. Kaikki edellämainitut ovat itseisarvoja, mutta esim. raha on arvo, jota ei saisi ylentää (mutta joka kuitenkin aivan liian usein ylennetään) itseisarvoksi. Arvot ovat usein kulttuurisidonnaisia. Köyhissä maissa voidaan elää yhtä rikasta elämää, kuin varakkaissa teollisuusmaissa. Asenne on siis tärkeä osa hyvän elämän saavuttamiseen.

ww

Paha estää hyvän toteutumisen. Sokrates esitti väitteen, jonka mukaan ihmiset eivät saavuta hyvää, koska heillä ei ole tietoa: "Tieto on hyvettä." Aristoteles piti ihmisten heikkoutta syynä hyvyyden saavuttamattomuuteen, mutta yleisenä käsityksenä pidetään usein myös ihmisten pahan tahtoa. Miksi ihmiset tahtovat pahaa? Onko se vain kapinaa yhteiskunnan päätöksiä vastaan? Ehkä pahaa tahtovilla ihmisillä on hallitsevana mietelauseena Sartren eksistentiaalinen näkemys: "Ihminen on tuomittu vapauteen ja päättää siis itse hyvästä ja pahasta."

www

Hyvän toteuttamisen lähtökohtana on hyveellinen elämä. Hyve tarkoittaa luonteenpiirteeksi muuttunutta moraalista arvoa. Hyveellisessä elämässä on keskeistä muiden ihmisten huomioiminen: "Tee muille se, minkä tahtoisit itsellesi tehtävän." Kukaan ei halua itseään petettävän tai syrjittävän. Utilitaristisen käsityksen mukaan teko on hyväksyttävä, jos se tuottaa mahdollisimman monelle onnea ja hyvyyttä. Utilitarismissa on heikkouksia: Saako perhe pitää orjaa, jos siitä on hyötyä koko suvulle, mutta haittaa vain itse orjalle?

www

Moraalirealismi väittää arvoja olevan olemassa ja pyrkii määrittelemään niitä. Moraalirealismin ongelma on usein, miten joku arvo, esim. kauneus, voidaan määritellä. Miten kukaan voi sanoa mikä on kaunista ja mikä ei vetoamalla jonkinnäköiseen yleismääritelmään? Emotionalismin mukaan yleispäteviä arvoja ei ole, vaan ne liittyvät ihmisten tunnetiloihin. Jokaisen ihmisen tulisi siis itse muodostaa arvonsa. On joka tapauksessa tärkeää, että arvojen opetteleminen lähtee kotoa jo varhain lapsuudessa. Kasvatus on siis oleellinen osa hyvän käsittämisessä ja usein ihmisillä on melko samalainen arvomaailma vanhempiensa kanssa.

www

Oikeuslaitos ja poliisi valvovat hyvyyden toteutumista yhteiskunnassa. Individualismin äärisuuntauksen atomismin mukaan yhteiskunta on välttämätön paha, joka kenties rajoittaa yksilön toimintaa. Miksi sitä ajatellaan rajoittavana? Kommunitarismi ja sen äärisuuntaus kollektivismi sen sijaan näkevät yhteiskunnan mahdollistavana tekijänä, joka antaa tilaisuuden vaikuttaa yhteiseen hyvään. Yhteiskunnassa tulee tietysti joskus ristiriitojakin, koska yksilöiden tarpeet eivät ole yhdensuuntaisia, mutta on myös monia yhteiskunnan määräämiä arvoja, jotka helpottavat atomistinkin elämää, esim. ihmisoikeudet.

www

Ihmisten ei tulisi ajatella hyvän toteutumista minkäänlaisena projektina. Se tulisi vain nähdä ympärillämme jokapäiväisessä elämässä. Varsinkin me, vauraassa teollisuusvaltiossa elävät ihmiset, joilla on jo kaikki, olemme asemassa, jossa emme edes tajua olevamme. Hyvyyden tavoittaminen on ennen kaikkea meille henkinen prosessi. Hyväksymällä itsensä millaisena on, voi ihminen hyväksyä myös muut ihmiset ja saavuttaa tyytyväisen, tasapainoisen ja elämäntäyteisen elämän.

ww

www

A.P.

Silkkaa hulluutta

Sen huomaa jo ensimmäisenä aamuna bussiin astuessaan. Pikkuruisia mummoja istumassa penkeillä vierivieressä, osittain toistensa sylissä, nuoria tyttösiä raottelemassa rahakukkaroidensa vetoketjuja ja muutamia ehdoin tahdoin mukaan värvättyjä vastakkaisen sukupuolen edustajia. Kiiluvat silmät, tärisevät kädet. Ei leppoisaa puheensorinaa, vain lyhyitä lausahduksia. Kaikkia jännittää: Miten tässä käy? Miten tässä käy?!

w

Ympärillä näkyy silmänkantamattomiin kirkuvan keltaisia kasseja, jotka julistavat: Hullut Päivät! Galna Dagar! Ihmiset törmäilevät toisiinsa epätoivon vimmassa. Pyörivät ulko-ovet jumiutuvat muutaman minuutin aikana jo neljättä kertaa, ihmiset sekoavat entisestään. Kovaääninen yrittää taistella sekamelskan keskeltä itseään kuuluviin: "Kyllä nyt vaan kertakaikkiaan kannattaa säästää eli ostaa..!"

w

Rovaniemen turistibussi sylkäisee sisältönsä Anttilan kupeeseen. Kyllä nyt on kansa hulluuntunut oikein tosissaan! Valtaisa ihmismassa pukkaa kävelykadulle. Kaikenmaailman pömpelit, tyynyliinat ja DVD-leffat tai käytännössä aivan kaikki, mihin on ylletty muodostamaan tarpeeksi tukeva tarttumaote, matkaavat nyt omille tahoilleen.

w

Hulluus jatkuu neljä päivää. Sitten se loppuu kuin seinään. Mutta vain hetkeksi ennen kuin se puolen vuoden kuluttua kaivelee itsensä esiin... Jälleen entistä voimakkaampana.

ww

A.P.

w

HYVÄKSIKÄYTTÖÄ

Pelkokerroin-ohjelmassa kilpailijat päätyivät muovisammioon rottien ja käärmeiden kanssa.

Vihreiden eläintyöryhmä toteaa kannanotossaan, että esimerkiksi Suomessa esitetyissä Tallitähdet- ja Pelkokerroin-ohjelmissa eläimille aiheutetaan kohtuutonta stressiä ja kärsimystä. Vihreiden mukaan ohjelmissa esitetään myös Suomen eläinsuojelulain vastaisia tekoja.
TV2:n Tallitähdet-ohjelmassa julkisuuden henkilöt kilpailevat kymmenen viikon valmennuksen päätteeksi esteratsastuksessa.
- Epärealistinen tavoite on ajanut ratsukot tilanteeseen, jossa paitsi ratsastajille itselleen on tapahtunut onnettomuuksia, myös hevoset on asetettu kohtuuttomaan asemaan, Vihreiden eläintyöryhmän puheenjohtaja Laura Rantanen sanoo.
Vihreät mainitsevat lausunnossaan myös Tallitähtien kuvauksissa sattuneen välikohtauksen, jossa stand up -koomikko Ismo Leikola löi ratsuaan päähän.
Vihreiden mielestä Tallitähdet liittää hevosharrastukseen vääristyneitä mielikuvia.
- Vastuullisilla ratsastustalleilla ei vaaranneta asiakkaiden terveyttä ja turvallisuutta, lausunnossa todetaan.

Pelkokerroin rikkoo lakia

Myös Nelosen Pelkokerroin-ohjelma saa vihreiltä moitteita Suomen eläinsuojelulain rikkomisesta.
- Kesyrottia ja käärmeitä muun muassa kaadetaan kilpailijoiden päälle muovisammiossa, ja kilpailijat huiskivat niitä inhoten päältään. Tekijät välttävät rikosoikeudellisen vastuun, koska Suomen lain vastainen eläinten käyttö on kuvattu maassa, jossa eläinrääkkäys ei ole rangaistavaa, Rantanen sanoo.
Rantasen mukaan suomalaisten tekijöiden suomalaisia katsojia varten tuotetun ohjelman teossa tulee noudattaa Suomen lakia.
Myös eläinsuojelujärjestö Animalia on aiemmin moittinut Pelkokerroin-ohjelmaa eläinsuojelulain rikkomisesta.

.

Iltalehti 30.9.2008

.

.

.

Täytyykö ihmisen kokeilla aivan kaikkea vain siksi, että kykenee kokeilemaan?

Syökö oman järjen käyttö ihmisen uskottavuutta?

Onnellinen lapsuus

Hyvä Suomi! Tämä pieni haja-asutettu pohjoisessa värjöttelevä kotimaamme saa olla ylpeä peruskoulutuksensa huikeasta tasosta. Opettajien loistavan koulutuksen, kohtuullisen pienten ryhmäkokojen ja tasa-arvoisen oppilaiden kohtelun ansiosta pikku kullannuppuset oppivat kuin itsestään, pärjäävät kaiken maailman PISA-tutkimuksissa, tuovat Suomelle hyvää mainetta ja, mikä parasta, eivät stressaa turhista vaan nauttivat lapsuudestaan! Kyllä siinä saa Hongkong jos toinenkin ottaa mallia järjestelmästämme.

Noh... Järjen omistavina ihmisinä toteamme kuitenkin nopeasti, ettei koulutuksen tasolla ole mitään merkitystä lapsen hyvinvointiin, ellei lapsen kotona ole kaikki niin kuin pitää. Vanhempien läsnäolon puute, koulukiusaamistapaukset, aikuisten väkivaltaisuus tai päihdeongelmat ja muut vastaavat tilanteet takaavat varmoja ongelmia jossain vaiheessa lapsen elämää.

Hyvä käytös on edellytys hyvään tulevaisuuteen. Käytöstavat tulisi oppia kotona vanhempien johdolla, mutta ovatko nykypäivän äidit ja isätkään hyvin käyttäytyvien eliittiä? Pitäisikö lapset sittenkin lähettää suoraan isovanhempiensa oppiin? Niin, siellä he oppisivat vanhanaikaisella säröllä kunnioittamaan iäkkäämpiä osapuolia, syömään veitsellä ja haarukalla sekä leikkimään siivosti keskenään. Siellä he todennäköisesti oppisivat myös tietynlaisiksi rasisteiksi. Usein vanhemman kansan on äärimmäisen vaikea hyväksyä kirkuvan vihreitä rastoja, kehoa koristavaa tatuointia tai Marilyn Manson -tyylistä ilmettä, jotka kaikki ovat kiistämätön osa nykyaikaa. Lisäksi monet ovat hyvin epäilevällä, osa jopa tuomitsevalla kannalla esimerkiksi homoseksuaaleja kohtaan.

ww

Aivan liian monen pienokaisen lapsuus pilataan työntämällä heidät turhan varhain aikuisten maailmaan. "Ooh! Mä en voi kuolla vielä! Mä haluun shoppailla enkä oo tapaillu tarpeeksi poikia! Mun tarttee saada kirjottaa vielä siihen muotilehteenki! Mun elämä ei voi olla vielä ohi! Yhyy", kirkuu alle kouluikäistenkin pikkutyttösten suosiman lastenohjelman järkyttävin meikein ja suorastaan huorahtavin vaattein varustettu päähenkilö sunnuntaiaamun alkajaisiksi parhaaseen pikkutyttösten tv:n katseluaikaan. Saakelin media! Ei sitä silloin kymmenen vuotta sitten, kun itse aamuisin hiippaili tv:n ääreen, tarjoiltu lastenviihdykkeeksi puolipukeisia tyttöjä ja keskustelua seurustelusta ja irtosuhteista. Ei todellakaan! Silloin Nalle Puh, Tao Tao ja Tohtori Sykerö kertoilivat elämänviisauksia pursuilevia tarinoita toisten auttamisesta ja läheisten ihmisten merkityksestä. Siihen aikaan lapset saivat vapaasti olla lapsia.

ww

Liian moni nykyajan lapsipoloinen arvio itsensä ulkonäkönsä perusteella, ja onko tuo nyt mikään ihmekään, kun viitsii avata silmänsä ja vilkaista ympärilleen?! Aikuiset ihmiset tyrkyttävät toisilleen maalia naamaan, permanenttia päähän ja kaiken maailman epäkäytännöllisiä ei aivan ketään hyödyttäviä rakennekynsiä poikineen. Kaikki on niin pinnallista! Kuka tässä yhteiskunnassa vielä puolustaa luonnollisuutta? Kuka tässä kirotussa yhteiskunnassa vielä uskaltaa puolustaa luonnollisuutta?! Kuinka monen lapsen, nuoren jos aikuisenkaan keskustelunaiheina on ennemmin maailman hyvinvointi tai vaikkapa uskonnot kuin muoti, meikit ja vaatteet?

ww

Lasta ei saa kasvattaa pumpulissa. Hänelle täytyy opettaa vastonkäymisiä. Lapsi ei tule koskaan olemaan tyytyväinen mihinkään, jos hänelle ostaa aina kaiken sen roinan, mitä hän milloinkin mahtaa keksiä haluta. Hänen tulee ymmärtää, ettei ihmisen arvo ole mitattavissa rahan ja tavaroiden määrässä tai ulkonäössä. Maailman pahuudella sen äärimmäisessä muodossa lasta ei liioin tarvitsisi pelotella vielä ainakaan ennen kouluikää, mutta sen verran hänen on saatava tietää, ettei kaikki maailman lapset saa juodakseen muuta kuin kuravettä, jotta hän oppii arvostamaan itsestään selviltäkin tuntuvia asioita.

ww

Lapselle tulee ensihetkestä lähtien osoittaa pyyteetöntä rakkautta. Hänelle tulee luoda turvallinen elinympäristö, jossa hän saa rauhassa itse ihmetellä ja kysellä, tutkia ja oivaltaa. Hänen tulee voida arvostaa itseään juuri sellaisena kuin hän on. Tavoitteena yksilö, joka voi elämänsä jokaisen päivän päätteeksi sulkea silmänsä ja kaikessa kylläisyydessään todeta: Minä olen tässä, tänään, juuri nyt, juuri nyt maailman onnellisimpana ihmisenä.

A.P.

Charles Darwin ja evoluutioteoria - uhka uskolle?

Niin kauan kun maan päällä on ollut järjellistä elämää, on ollut myös lukemattomia enemmän tai vähemmän varteenotettavia teorioita siitä, miten se on sinne joutunut. Kuoriutuiko kaikki sotkan suuresta munasta? Tapahtuiko alkuräjähdys? Loiko Jumala maailman tyhjästä kuudessa päivässä? Vai onko kaikki oikeasti vain harhaa, pelkkää unta, jossa lopullista totuutta ei tarvita?

Charles Darwin (1809-1882) oli niin monen muun kirkonmiehen tavoin naturalisti, joka otti tehtäväkseen tutkia Jumalan luomakuntaa. Mutta toisin kuin niille niin monelle muulle kirkonmiehelle, Darwinille ei riittänyt mikä tahansa horjuva pintaraapaisu luonnon ymmärtämisestä. Hän halusi mennä syvemmälle, selvittää ja ymmärtää asioita, tarjota vastauksia.

Tutkimusmatkansa Darwin aloitti vuonna 1831 maailmanympäripurjehduksella HSM Beaglella. Viiden vuoden matkallaan hän tutki Etelä-Amerikkaa, lähinnä Galapagossaaria, keräsi fossiileja ja eliölajeja ja teki tulevaa työtään varten tarkkoja muistiinpanoja. Palattuaan hän huomasi merkinnöistään, että saman lajin edustajilla oli huomattavia eriäväisyyksiä asuinsaaren mukaan, esimerkiksi ravinnon suhteen. Tästä Darwin sai ensihäivähdyksensä evoluutioteoriaansa.

Tutkimukset jatkuivat tiiviinä ja Darwin oli entistä vakuuttuneempi oivalluksensa osuvuudesta: eläimet ja kasvit ovat kuin ovatkin jatkuvassa kehityksessä ja muutoksessa. Darwinilla kesti vielä vuosikaudet esittää ajatuksiaan kenellekään ja se on tietenkin enemmän kuin ymmärrettävää: Ei voi olla järin helppoa väittää jotain sellaista, joka joutuisi järjestelemään ihmisten maailmankuvan aivan uuteen uskoon ja mikä pahinta: kumoaisi Raamatun.

Darwinin evoluutioteoriaa käsittelevä teos Lajien synty (1859) on Raamatun ohella yksi historian kiistellyimmistä teoksista. Varmasti ennen Darwiniakin oli ollut jos jonkilaisia kulkijoita kaikenlaisine omine teorioineen eliömaailman synnystä, mutta miksi juuri Darwin säikytti ihmisiä niin totaalisesti? Saattoihan se tuntua oudolta ja äärimmäisen loukkaavalta väitteeltä, että suurin piirtein jumalallista alkuperää oleva ihminen pistettäisiinkin kehittymään kirppuisesta apinasta ja alun perin kaikista yksinkertaisimmasta alkueliöstä. Kenties ihmiset maistoivat väitteessä kaiken sen mielettömyyden keskellä aivan pienen järjen vivahduksen: "Mitä jos..? Voi kamalaa, tuollaiset ajatukset pitää tuhota ikihyviksi!"

Älykkään suunnittelun kannattajat väittävät, että jokin yliluonnollinen (ei kuitenkaan välttämättä Jumala) on, kuten nimikin jo vihjaisee, kaikessa älykkyydessään suunnitellut maailman viimeisintä piirtoa myöten miljoonien vuosien takaa. Osa älykkään suunnittelun kannattajista ei hyväksy Darwinin evoluutioteoriaa, mutta on myös niitä, jotka eivät näe Darwinin, Raamatun ja älykkään suunnittelun mitenkään kumoavan toisiaan. Ja miksipä näkisivätkään? Tuskin Raamattu on kirjaimellisessa muodossaan aivan kaikilta osin kovin varteenotettavaa luettavaa: Täytyy nimittäin kaiken sen hengellisyyden keskellä kuitenkin yrittää muistaa että Raamatun luomiskertomuksen kirjoitti vain ihminen, luovuudessa ja mielikuvituksessa kylpevä ihminen, joka epäilemättä ripotteli soppaan mukaa oman mausteensa ja käytti helppoja vertauskuvia yksinkertaistaakseen asioita. Kertomus on vääntynyt vuosien varrella moneen otteeseen eri henkilöiden tulkinnan varassa, mutta sen tärkein sanoma on yhä tallella: Jumalan luoma maailma.

Ei kirkonmies Darwininkaan aikeissa ollut mitenkään kumota Raamattua, saati sitten riuhtaista Isoa Herraa valtaistuimeltaan, kuten teoksen Lajien synty viimeisistä virkkeistä voi kuka tahansa helposti todeta:
"Jotakin suurenmoista on siinä ajatuksessa, että Luoja on puhaltanut elämän ja sen voimat aluksi vain muutamiin harvoihin tai yhteen ainoaan muotoon ja että kiertotähtemme kiertäessä rataansa järkähtämättömän painolain mukaisesti tuosta yksinkertaisesta alusta on kehittynyt ja edelleen kehittyy mitä kauneimpia ja ihmeellisimpiä muotoja."

Kautta aikojen on maailmankaikkeuden monimuotoisuuden syövereissä värjöttelevä pieni ihminen yrittänyt ymmärtää oman olemassaolonsa juurta ja määränpäätä. Skeptistä tai ei, mutta mitenpä me ihmiset loppujen lopuksi mitään mistään tietäisimme? Mistä ihmeestä me epätäydellisyyksissämme voisimme tietää mitä Jumalan enemmän tai vähemmän konkreettisessa päässä liikkuu? Meillä on vain usko. Ehkäpä Hänen suunnitelmansa on juuri se, mitä Darwin uskoo sen olevan: Ehkäpä Jumala tosiaan, sitä kummemmin kauhistelematta, pisti ihmisen polveutumaan apinasta. Tai ehkä nyt onkin vasta kuudennen päivän aamu ja hänen luomistyönsä on vielä pahasti kesken. Ehkä Jumalan lopullinen ihminen tajuaa ottaa vastuuta maailman hyvinvoinnista ja pysäyttää poloista riepottelevat, ah, niin viisaan ihmisen itsensä aiheuttamat suunnattomat katastrofit, joiden ansiosta planeetta-raukkamme kaikkine eliöstöineen on jo auttamattomasti alkanut runneltua. Ja ehkä Hänen lopullinen ihminen kykenee viimein ymmärtämään sen kaiken, mistä voimme tänäkin sumuisena päivänä vain haaveilla (ja turhan varmana luulla!) ymmärtävämme. Vielä ainakin toistaiseksi voimme vain todeta jonkun viisaan sanoin: "Tiede ei tarvitse jumalallista totuutta, kuten ei Jumalakaan tarvitse tieteellistä totuutta."

A.P.