Charles Darwin ja evoluutioteoria - uhka uskolle?

Niin kauan kun maan päällä on ollut järjellistä elämää, on ollut myös lukemattomia enemmän tai vähemmän varteenotettavia teorioita siitä, miten se on sinne joutunut. Kuoriutuiko kaikki sotkan suuresta munasta? Tapahtuiko alkuräjähdys? Loiko Jumala maailman tyhjästä kuudessa päivässä? Vai onko kaikki oikeasti vain harhaa, pelkkää unta, jossa lopullista totuutta ei tarvita?

Charles Darwin (1809-1882) oli niin monen muun kirkonmiehen tavoin naturalisti, joka otti tehtäväkseen tutkia Jumalan luomakuntaa. Mutta toisin kuin niille niin monelle muulle kirkonmiehelle, Darwinille ei riittänyt mikä tahansa horjuva pintaraapaisu luonnon ymmärtämisestä. Hän halusi mennä syvemmälle, selvittää ja ymmärtää asioita, tarjota vastauksia.

Tutkimusmatkansa Darwin aloitti vuonna 1831 maailmanympäripurjehduksella HSM Beaglella. Viiden vuoden matkallaan hän tutki Etelä-Amerikkaa, lähinnä Galapagossaaria, keräsi fossiileja ja eliölajeja ja teki tulevaa työtään varten tarkkoja muistiinpanoja. Palattuaan hän huomasi merkinnöistään, että saman lajin edustajilla oli huomattavia eriäväisyyksiä asuinsaaren mukaan, esimerkiksi ravinnon suhteen. Tästä Darwin sai ensihäivähdyksensä evoluutioteoriaansa.

Tutkimukset jatkuivat tiiviinä ja Darwin oli entistä vakuuttuneempi oivalluksensa osuvuudesta: eläimet ja kasvit ovat kuin ovatkin jatkuvassa kehityksessä ja muutoksessa. Darwinilla kesti vielä vuosikaudet esittää ajatuksiaan kenellekään ja se on tietenkin enemmän kuin ymmärrettävää: Ei voi olla järin helppoa väittää jotain sellaista, joka joutuisi järjestelemään ihmisten maailmankuvan aivan uuteen uskoon ja mikä pahinta: kumoaisi Raamatun.

Darwinin evoluutioteoriaa käsittelevä teos Lajien synty (1859) on Raamatun ohella yksi historian kiistellyimmistä teoksista. Varmasti ennen Darwiniakin oli ollut jos jonkilaisia kulkijoita kaikenlaisine omine teorioineen eliömaailman synnystä, mutta miksi juuri Darwin säikytti ihmisiä niin totaalisesti? Saattoihan se tuntua oudolta ja äärimmäisen loukkaavalta väitteeltä, että suurin piirtein jumalallista alkuperää oleva ihminen pistettäisiinkin kehittymään kirppuisesta apinasta ja alun perin kaikista yksinkertaisimmasta alkueliöstä. Kenties ihmiset maistoivat väitteessä kaiken sen mielettömyyden keskellä aivan pienen järjen vivahduksen: "Mitä jos..? Voi kamalaa, tuollaiset ajatukset pitää tuhota ikihyviksi!"

Älykkään suunnittelun kannattajat väittävät, että jokin yliluonnollinen (ei kuitenkaan välttämättä Jumala) on, kuten nimikin jo vihjaisee, kaikessa älykkyydessään suunnitellut maailman viimeisintä piirtoa myöten miljoonien vuosien takaa. Osa älykkään suunnittelun kannattajista ei hyväksy Darwinin evoluutioteoriaa, mutta on myös niitä, jotka eivät näe Darwinin, Raamatun ja älykkään suunnittelun mitenkään kumoavan toisiaan. Ja miksipä näkisivätkään? Tuskin Raamattu on kirjaimellisessa muodossaan aivan kaikilta osin kovin varteenotettavaa luettavaa: Täytyy nimittäin kaiken sen hengellisyyden keskellä kuitenkin yrittää muistaa että Raamatun luomiskertomuksen kirjoitti vain ihminen, luovuudessa ja mielikuvituksessa kylpevä ihminen, joka epäilemättä ripotteli soppaan mukaa oman mausteensa ja käytti helppoja vertauskuvia yksinkertaistaakseen asioita. Kertomus on vääntynyt vuosien varrella moneen otteeseen eri henkilöiden tulkinnan varassa, mutta sen tärkein sanoma on yhä tallella: Jumalan luoma maailma.

Ei kirkonmies Darwininkaan aikeissa ollut mitenkään kumota Raamattua, saati sitten riuhtaista Isoa Herraa valtaistuimeltaan, kuten teoksen Lajien synty viimeisistä virkkeistä voi kuka tahansa helposti todeta:
"Jotakin suurenmoista on siinä ajatuksessa, että Luoja on puhaltanut elämän ja sen voimat aluksi vain muutamiin harvoihin tai yhteen ainoaan muotoon ja että kiertotähtemme kiertäessä rataansa järkähtämättömän painolain mukaisesti tuosta yksinkertaisesta alusta on kehittynyt ja edelleen kehittyy mitä kauneimpia ja ihmeellisimpiä muotoja."

Kautta aikojen on maailmankaikkeuden monimuotoisuuden syövereissä värjöttelevä pieni ihminen yrittänyt ymmärtää oman olemassaolonsa juurta ja määränpäätä. Skeptistä tai ei, mutta mitenpä me ihmiset loppujen lopuksi mitään mistään tietäisimme? Mistä ihmeestä me epätäydellisyyksissämme voisimme tietää mitä Jumalan enemmän tai vähemmän konkreettisessa päässä liikkuu? Meillä on vain usko. Ehkäpä Hänen suunnitelmansa on juuri se, mitä Darwin uskoo sen olevan: Ehkäpä Jumala tosiaan, sitä kummemmin kauhistelematta, pisti ihmisen polveutumaan apinasta. Tai ehkä nyt onkin vasta kuudennen päivän aamu ja hänen luomistyönsä on vielä pahasti kesken. Ehkä Jumalan lopullinen ihminen tajuaa ottaa vastuuta maailman hyvinvoinnista ja pysäyttää poloista riepottelevat, ah, niin viisaan ihmisen itsensä aiheuttamat suunnattomat katastrofit, joiden ansiosta planeetta-raukkamme kaikkine eliöstöineen on jo auttamattomasti alkanut runneltua. Ja ehkä Hänen lopullinen ihminen kykenee viimein ymmärtämään sen kaiken, mistä voimme tänäkin sumuisena päivänä vain haaveilla (ja turhan varmana luulla!) ymmärtävämme. Vielä ainakin toistaiseksi voimme vain todeta jonkun viisaan sanoin: "Tiede ei tarvitse jumalallista totuutta, kuten ei Jumalakaan tarvitse tieteellistä totuutta."

A.P.