Joskus hävettää olla ihminen

Ihminen on aina pitänyt itseään luonnon yläpuolella. Monet perustavat ajattelunsa Raamattuun, joka sanoo että Jumala loi ihmisen hallitsemaan maailmaa. Sen lisäksi Jumala loi ihmisen suojelemaan maapalloa.

ww
Ihmiskeskeinen ympäristöetiikka ei oikein tunnu kukkivan, eikä luontokeskeinen ympäristöetiikka tunnu liioin tuottavan tulosta: 10 miljoonaa ihmistä nääntyy nälkään joka vuosi, yli 6000 ihmistä päivässä menehtyy AIDS:iin, maailman keuhkot, sademetsät, on tätä menoa hakattu viimeistä risua myöten 60 vuodessa. Ah, viisas ihmiskunta.

ww
Ihmisen luonteenpiirteisiin kuuluu lähes vääjäämättä jonkinasteinen hedonismi. Ihmiset tavoittelevat helposti mielihyvää, vaikka vain hetkellistä sellaista. Yhdysvaltalainen miljonääri halusi päästä käymään raketilla Maapallon kiertoradalla. Hän maksoi venäläiselle avaruustutkimuskeskukselle 20 000 dollaria, kävi hengailemassa kiertoradan avaruusasemalla viikon, meinasi kuolla hapenpuutteeseen, tuli kuitenkin hengissä takaisin ja oli tyytyväinen. 20 000 dollaria savuna ilmaan - kirjaimellisesti. Tämä miljonääri tietenkin vain kärjistettynä esimerkkinä. Samankaltaisia valintojahan - pienemmässä mittakaavassa tosin - me teemme kaikki huomaamattamme joka päivä.

Ikävä myöntää, mutta maailma pyörii rahalla. Ne, joilla rahaa ei ole, joutuvat kärsimään ruoan ja puhtaan juomaveden puutteesta.

ww
"Tee muille se, mitä toivoisit tehtävän itsellesikin", kehottaa monessa uskonnossa ja moraaliteoriassa piilevä sääntö. 20 000 dollarilla moni köyhä kylä olisi saanut kaivon, mahdollisuuden elämään. Mutta ei, herra Miljonääri halusi itsekeskeisyyksissään leikkiä pari päivää avaruussankaria.

ww
Velvollisuusetiikan mukaan kaikkien olisi autettava toisia. Kuinka pitkälle auttaminen on yletettävä? Harva kokee juuri omaksi tehtäväkseen ja velvollisuudekseen auttaa maailman vähäosaisia, mutta niin sen pitäisi mennä. Luodaan hedonismille uusi pohja: mielihyvää saadaan muiden auttamisesta. Tällöin hedonistinen ajattelu olisi jopa suositeltavaa!

ww
Vasta viimeaikoina ihmisiä on alkanut pelotella ajatus luonnon suuruudesta. Ehkä ihminen ei voi kuitenkaan koskaan päästä luonnon niskan päälle. Tähän väliin olisi hyvä soveltaa seurausetiikkaa. Kun ihminen tänä päivänä hakkaa sademetsän ja viljelee kaiken maailman ei-aivan-ketään-hyödyttävää tupakkaa, emme osaa edes kuvitella seurauksia, mutta luultavasti täällä ei enää kovin monta sataa sukupolvea elä. Ihminen lisää hiilidioksidipäästöjen takia merkittävästi luonnonkatastrofeja, joista kärsivät kaikki. Kantin periaate, teko on hyväksyttävä jos sen voi kuvitella tulevan yleiseksi laiksi, ei kai oikein sovi tähän. Entäs utilitaristinen näkökulma: teko on hyvä, jos se tuottaa mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle. Koskeeko tämä "mahdollisimman monelle" esimerkiksi sademetsässä asuvia tuhansia eläinlajeja? Mielestäni kyllä.

ww
Kuolemanrangaistus on jo ihan kymmenen käskynkin perusteella kielletty useimmissa maissa. Silti me langetamme koko ajan kuolemantuomiota luonnon tuhoamisen kautta toisillemme ja itsellemme. Ihmistä ei voi erottaa luonnosta, eikä luontoa voi erottaa ihmisestä. Luonnon hyvä on ihmisen hyvä, pitäisihän meidän sen verran tajuta.

ww

A.P.

Katastrofikirja parhaimmillaan

José Saramagon (alempana kuvassa) Kertomus sokeudesta (Ensaio sobre a Cegueira, 1995) on pysäyttävä vertaus tästä maailmasta. Se onnistuu mielipuolisen nerokkaalla tavalla tuomaan esiin nyky-yhteiskunnan jokapäiväiset ongelmat täysin fiktiivisessä valossa.

Kaupunkiin iskee tuntematon epidemia. Ihmiset sokeutuvat yksi toisensa perään ja näkevät pelkästään valkoista. Hallitus joutuu tekemään äärimmäisen ratkaisun ja eristää sokeutuneet ihmiset käyttämättömään mielisairaalaan, jotta parannuskeinoa vailla oleva epidemia ei pääsisi leviämään. Eristyksissä sokeiden välille syntyy niin uusia ystävyyssuhteita kuin myös hurja eloonjäämistaistelu. Tästä taistelusta inhimillisyys jää valovuosien päähän.

Yhdenkään kirjan henkilön nimi ei käy ilmi. Päähenkilöitä ovat silmälääkäri, silmälääkärin vaimo, tummalasinen tyttö, silmälappuinen mies, ensimmäinen sokea, ensimmäisen sokean vaimo sekä kierosilmäinen pikkupoika. Myöskään tapahtumapaikka ja -aika eivät käy ilmi. Jokainen lukija voi siis kuvitella kirjan tapahtumat juuri omaan aikaansa ja omaan kotikaupunkiinsa.

Tarina kerrotaan silmälääkärin vaimon näkökulmasta. Häneen sairaus ei jostain syystä tartu ja hän on lopulta ainoa näkevä ihminen koko kaupungissa. Silmälääkärin vaimo auttaa sokeaa miestään ja ystäviään parhaan kykynsä mukaan, mutta joutuu samalla näkemään kuinka eloonjäämiskamppailu rappioittaa ihmisen pedon tasolle, kuinka ihmiset lilluvat omassa saastassaan ja kuinka ruumiit mätänevät pitkin kaupungin katuja. Pian hän toivoo itsekin sokeutuvansa.

Ihmiskunta on sokea ongelmiensa edessä, katselee ympärilleen näkemättä mitään. Ja toisaalta kirjassa kirjassa käsitellään hyvin se tosiasia, että ihminen näkee toisen ihmisen vasta, kun hän ei kykene näkemään konkreettisesti yhtään mitään.

Saramagon kirjoitustyyli on tiivistä. Vuoropuhelua on paljon ja vuorosanat on erotettu toisistaan ainoastaan pilkuilla. Lauseet ovat keskimäärin puolensivun mittaisia ja parhaimmillaan jopa sivun. Kappalejakojakaan hän ei liioin tunnu arvostavan. Kaikesta tästä huolimatta teksti onnistuu olemaan suorastaan naurettavan helppolukuista ja omalaatuisen tyylinsä turvin äärimmäisen mielenkiintoista, joskaan sitä ei kannata edes yrittää tajuta väsyneenä.

Kertomus sokeudesta on huikaiseva elämysmatka tähän maailmaan, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi.

ww

ww

Kuka on José Saramago?

• portugalilainen kirjailija (s. 16. marraskuuta 1922)
• kirjoittanut mm. romaaneja, näytelmiä ja lehtiartikkeleita
• palkinnot: Camoes-palkinto 1995, Nobelin kirjallisuuspalkinto 1998
• tunnetuimpia teoksia: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, Kertomus sokeudesta, Kertomus näkevistä, Kaikkien nimet, Toinen minä

Vielä nopea ajatus Suomeenkin tuloillaan olevasta Blindness-elokuvasta. Sinä, joka ajattelet mennä kyseisen rainan vilkaisemaan, harkitse vielä! Niin upea kuin elokuva saattaa ollakin, ei se voi mitenkään vetää vertoja tälle kirjalle, jonka nerokkuus piilee ei niinkään juonessa (joka tosin sekin on loistava ja yhteiskunnan epäkohtia ihanasti tökkivä) vaan Saramagon uskomattomassa verbaalisessa taidossa, joka tuskin onnistuu välittymään elokuvaan asti. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan ennen elokuvan katsomista. Tämä kirja raottelee silmiä todellisuudelle, se voi horjuttaa kuvaa maailmasta, muuttaa elämän suunnan. Niin se teki minulle.

A.P.

Eräänä päivänä minulle ehdotettiin pimeää työtä

Ajatus pimeastä työstä ei pikaisen pohdinnan perusteella tunnu mitenkään aivan mahdottomalta ajatukselta, varsinkin kun kyse on vain muutaman viikon, enintään parin kuukauden työrupeamasta. Köyhällä opiskelijalla tulee kyllä ylimääräiselle rahalle käyttöä.
Totean kuitenkin nopeasti, ettei tätä yhteiskuntaa ole rakennettu pikaisten pohdintojen varaan ja että tämäkin asia vaatii syvällisempää tarkastelua. Suostuessani työnantajan ehdodukseen, toimisin erittäin egoistisesti ja ajattelisin vain omaa etuani (vai olisiko käynytkin niin, että työnantajani maksaisikin minulle pienempää palkkaa ja aikoisi itse hyötyä palkan vero-osuudesta..?)

Immanuel Kantin mukaan teko on hyväksyttävä, jos se voitaisiin kuvitella ja hyväksyä yleiseksi laiksi. Toimisiko yhteiskunta, jos kaikki lopettaisivat verojen maksamisen ja vieläpä ihan luvan kanssa? Tuskin.

Rawls puolustaa järkevää ja reilua oman edun tavoittelua. Hänen mukaansa ihmisiä voi kohdella eri tavoin vain, jos se suosii heikommassa asemassa olevia. Olenko minä heikommassa asemassa? Ehkä, olen köyhä opiskelija, mutta sitten huomaan ajatella Rawlsin toista periaatetta: Oman onnen tavoittelu on hyväksyttävää niin kauan, kun se ei ole muiden onnesta pois. Jättäessäni verot maksamatta, se saattaisi olla vaikka jonkun pienen keskoskaappia kipeästi tarvitsevan lapsen ja hänen läheistensä onnesta pois. Rawls vetoaisi tässä kohdassa varmasti myös tietämättömyyden verhoon: Suostuisinko vaihtamaan paikkaa sairaan keskoslapsen äidin kanssa?

Kun vain tyytyisin maksamaan verot, toimisin utilitarisesti. Se tuottaisi mahdollisimman paljon onnea mahdollisimman monelle. Vaikka moraali ja laki eivät aina kulje käsi kädessä, totean, että tässä kohtaa ne aika monelta suunnalta tarkasteltuna tukevat toisiaan. Verot maksaessani toimin hyveellisesti ja omatuntoni mukaisesti eikä pelkoa kiinnijäämisestä tarvita.
Kuten Mill aikoinaan totesi: On olemassa eri laatuista onnea. On parempi olla tyytymätön ihminen kuin tyytyväinen sika. Enkä tässä tapauksessa olisi varmastikaan sen tyytyväisempi eli jäljelle jäisi vain sika. Pelkkä sika.

ww

A.P.

Kuinka hyvä voidaan toteuttaa?

Ennen kuin ihminen voi vastata kysymykseen "Kuinka hyvä voidaan toteuttaa", on hänen määriteltävä sana "hyvä" ja luotava sille henkilökohtainen merkitys. Mitkä ovat hyvälle tyypillisiä piirteitä? Mitä hyvä tarkoittaa minun elämässäni? Usein hyvä elämä liitetään terveyteen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, ystäviin, perheeseen, tavoitteisiin ja päämääriin sekä niiden saavuttamiseen, mielihyvän tunteeseen tai yksinkertaisesti vain tyytyväiseen olotilaan. Kaikki edellämainitut ovat itseisarvoja, mutta esim. raha on arvo, jota ei saisi ylentää (mutta joka kuitenkin aivan liian usein ylennetään) itseisarvoksi. Arvot ovat usein kulttuurisidonnaisia. Köyhissä maissa voidaan elää yhtä rikasta elämää, kuin varakkaissa teollisuusmaissa. Asenne on siis tärkeä osa hyvän elämän saavuttamiseen.

ww

Paha estää hyvän toteutumisen. Sokrates esitti väitteen, jonka mukaan ihmiset eivät saavuta hyvää, koska heillä ei ole tietoa: "Tieto on hyvettä." Aristoteles piti ihmisten heikkoutta syynä hyvyyden saavuttamattomuuteen, mutta yleisenä käsityksenä pidetään usein myös ihmisten pahan tahtoa. Miksi ihmiset tahtovat pahaa? Onko se vain kapinaa yhteiskunnan päätöksiä vastaan? Ehkä pahaa tahtovilla ihmisillä on hallitsevana mietelauseena Sartren eksistentiaalinen näkemys: "Ihminen on tuomittu vapauteen ja päättää siis itse hyvästä ja pahasta."

www

Hyvän toteuttamisen lähtökohtana on hyveellinen elämä. Hyve tarkoittaa luonteenpiirteeksi muuttunutta moraalista arvoa. Hyveellisessä elämässä on keskeistä muiden ihmisten huomioiminen: "Tee muille se, minkä tahtoisit itsellesi tehtävän." Kukaan ei halua itseään petettävän tai syrjittävän. Utilitaristisen käsityksen mukaan teko on hyväksyttävä, jos se tuottaa mahdollisimman monelle onnea ja hyvyyttä. Utilitarismissa on heikkouksia: Saako perhe pitää orjaa, jos siitä on hyötyä koko suvulle, mutta haittaa vain itse orjalle?

www

Moraalirealismi väittää arvoja olevan olemassa ja pyrkii määrittelemään niitä. Moraalirealismin ongelma on usein, miten joku arvo, esim. kauneus, voidaan määritellä. Miten kukaan voi sanoa mikä on kaunista ja mikä ei vetoamalla jonkinnäköiseen yleismääritelmään? Emotionalismin mukaan yleispäteviä arvoja ei ole, vaan ne liittyvät ihmisten tunnetiloihin. Jokaisen ihmisen tulisi siis itse muodostaa arvonsa. On joka tapauksessa tärkeää, että arvojen opetteleminen lähtee kotoa jo varhain lapsuudessa. Kasvatus on siis oleellinen osa hyvän käsittämisessä ja usein ihmisillä on melko samalainen arvomaailma vanhempiensa kanssa.

www

Oikeuslaitos ja poliisi valvovat hyvyyden toteutumista yhteiskunnassa. Individualismin äärisuuntauksen atomismin mukaan yhteiskunta on välttämätön paha, joka kenties rajoittaa yksilön toimintaa. Miksi sitä ajatellaan rajoittavana? Kommunitarismi ja sen äärisuuntaus kollektivismi sen sijaan näkevät yhteiskunnan mahdollistavana tekijänä, joka antaa tilaisuuden vaikuttaa yhteiseen hyvään. Yhteiskunnassa tulee tietysti joskus ristiriitojakin, koska yksilöiden tarpeet eivät ole yhdensuuntaisia, mutta on myös monia yhteiskunnan määräämiä arvoja, jotka helpottavat atomistinkin elämää, esim. ihmisoikeudet.

www

Ihmisten ei tulisi ajatella hyvän toteutumista minkäänlaisena projektina. Se tulisi vain nähdä ympärillämme jokapäiväisessä elämässä. Varsinkin me, vauraassa teollisuusvaltiossa elävät ihmiset, joilla on jo kaikki, olemme asemassa, jossa emme edes tajua olevamme. Hyvyyden tavoittaminen on ennen kaikkea meille henkinen prosessi. Hyväksymällä itsensä millaisena on, voi ihminen hyväksyä myös muut ihmiset ja saavuttaa tyytyväisen, tasapainoisen ja elämäntäyteisen elämän.

ww

www

A.P.

Silkkaa hulluutta

Sen huomaa jo ensimmäisenä aamuna bussiin astuessaan. Pikkuruisia mummoja istumassa penkeillä vierivieressä, osittain toistensa sylissä, nuoria tyttösiä raottelemassa rahakukkaroidensa vetoketjuja ja muutamia ehdoin tahdoin mukaan värvättyjä vastakkaisen sukupuolen edustajia. Kiiluvat silmät, tärisevät kädet. Ei leppoisaa puheensorinaa, vain lyhyitä lausahduksia. Kaikkia jännittää: Miten tässä käy? Miten tässä käy?!

w

Ympärillä näkyy silmänkantamattomiin kirkuvan keltaisia kasseja, jotka julistavat: Hullut Päivät! Galna Dagar! Ihmiset törmäilevät toisiinsa epätoivon vimmassa. Pyörivät ulko-ovet jumiutuvat muutaman minuutin aikana jo neljättä kertaa, ihmiset sekoavat entisestään. Kovaääninen yrittää taistella sekamelskan keskeltä itseään kuuluviin: "Kyllä nyt vaan kertakaikkiaan kannattaa säästää eli ostaa..!"

w

Rovaniemen turistibussi sylkäisee sisältönsä Anttilan kupeeseen. Kyllä nyt on kansa hulluuntunut oikein tosissaan! Valtaisa ihmismassa pukkaa kävelykadulle. Kaikenmaailman pömpelit, tyynyliinat ja DVD-leffat tai käytännössä aivan kaikki, mihin on ylletty muodostamaan tarpeeksi tukeva tarttumaote, matkaavat nyt omille tahoilleen.

w

Hulluus jatkuu neljä päivää. Sitten se loppuu kuin seinään. Mutta vain hetkeksi ennen kuin se puolen vuoden kuluttua kaivelee itsensä esiin... Jälleen entistä voimakkaampana.

ww

A.P.

w

HYVÄKSIKÄYTTÖÄ

Pelkokerroin-ohjelmassa kilpailijat päätyivät muovisammioon rottien ja käärmeiden kanssa.

Vihreiden eläintyöryhmä toteaa kannanotossaan, että esimerkiksi Suomessa esitetyissä Tallitähdet- ja Pelkokerroin-ohjelmissa eläimille aiheutetaan kohtuutonta stressiä ja kärsimystä. Vihreiden mukaan ohjelmissa esitetään myös Suomen eläinsuojelulain vastaisia tekoja.
TV2:n Tallitähdet-ohjelmassa julkisuuden henkilöt kilpailevat kymmenen viikon valmennuksen päätteeksi esteratsastuksessa.
- Epärealistinen tavoite on ajanut ratsukot tilanteeseen, jossa paitsi ratsastajille itselleen on tapahtunut onnettomuuksia, myös hevoset on asetettu kohtuuttomaan asemaan, Vihreiden eläintyöryhmän puheenjohtaja Laura Rantanen sanoo.
Vihreät mainitsevat lausunnossaan myös Tallitähtien kuvauksissa sattuneen välikohtauksen, jossa stand up -koomikko Ismo Leikola löi ratsuaan päähän.
Vihreiden mielestä Tallitähdet liittää hevosharrastukseen vääristyneitä mielikuvia.
- Vastuullisilla ratsastustalleilla ei vaaranneta asiakkaiden terveyttä ja turvallisuutta, lausunnossa todetaan.

Pelkokerroin rikkoo lakia

Myös Nelosen Pelkokerroin-ohjelma saa vihreiltä moitteita Suomen eläinsuojelulain rikkomisesta.
- Kesyrottia ja käärmeitä muun muassa kaadetaan kilpailijoiden päälle muovisammiossa, ja kilpailijat huiskivat niitä inhoten päältään. Tekijät välttävät rikosoikeudellisen vastuun, koska Suomen lain vastainen eläinten käyttö on kuvattu maassa, jossa eläinrääkkäys ei ole rangaistavaa, Rantanen sanoo.
Rantasen mukaan suomalaisten tekijöiden suomalaisia katsojia varten tuotetun ohjelman teossa tulee noudattaa Suomen lakia.
Myös eläinsuojelujärjestö Animalia on aiemmin moittinut Pelkokerroin-ohjelmaa eläinsuojelulain rikkomisesta.

.

Iltalehti 30.9.2008

.

.

.

Täytyykö ihmisen kokeilla aivan kaikkea vain siksi, että kykenee kokeilemaan?

Syökö oman järjen käyttö ihmisen uskottavuutta?