Hyvä Suomi! Tämä pieni haja-asutettu pohjoisessa värjöttelevä kotimaamme saa olla ylpeä peruskoulutuksensa huikeasta tasosta. Opettajien loistavan koulutuksen, kohtuullisen pienten ryhmäkokojen ja tasa-arvoisen oppilaiden kohtelun ansiosta pikku kullannuppuset oppivat kuin itsestään, pärjäävät kaiken maailman PISA-tutkimuksissa, tuovat Suomelle hyvää mainetta ja, mikä parasta, eivät stressaa turhista vaan nauttivat lapsuudestaan! Kyllä siinä saa Hongkong jos toinenkin ottaa mallia järjestelmästämme.Noh... Järjen omistavina ihmisinä toteamme kuitenkin nopeasti, ettei koulutuksen tasolla ole mitään merkitystä lapsen hyvinvointiin, ellei lapsen kotona ole kaikki niin kuin pitää. Vanhempien läsnäolon puute, koulukiusaamistapaukset, aikuisten väkivaltaisuus tai päihdeongelmat ja muut vastaavat tilanteet takaavat varmoja ongelmia jossain vaiheessa lapsen elämää.
Hyvä käytös on edellytys hyvään tulevaisuuteen. Käytöstavat tulisi oppia kotona vanhempien johdolla, mutta ovatko nykypäivän äidit ja isätkään hyvin käyttäytyvien eliittiä? Pitäisikö lapset sittenkin lähettää suoraan isovanhempiensa oppiin? Niin, siellä he oppisivat vanhanaikaisella säröllä kunnioittamaan iäkkäämpiä osapuolia, syömään veitsellä ja haarukalla sekä leikkimään siivosti keskenään. Siellä he todennäköisesti oppisivat myös tietynlaisiksi rasisteiksi. Usein vanhemman kansan on äärimmäisen vaikea hyväksyä kirkuvan vihreitä rastoja, kehoa koristavaa tatuointia tai Marilyn Manson -tyylistä ilmettä, jotka kaikki ovat kiistämätön osa nykyaikaa. Lisäksi monet ovat hyvin epäilevällä, osa jopa tuomitsevalla kannalla esimerkiksi homoseksuaaleja kohtaan.
ww
Aivan liian monen pienokaisen lapsuus pilataan työntämällä heidät turhan varhain aikuisten maailmaan. "Ooh! Mä en voi kuolla vielä! Mä haluun shoppailla enkä oo tapaillu tarpeeksi poikia! Mun tarttee saada kirjottaa vielä siihen muotilehteenki! Mun elämä ei voi olla vielä ohi! Yhyy", kirkuu alle kouluikäistenkin pikkutyttösten suosiman lastenohjelman järkyttävin meikein ja suorastaan huorahtavin vaattein varustettu päähenkilö sunnuntaiaamun alkajaisiksi parhaaseen pikkutyttösten tv:n katseluaikaan. Saakelin media! Ei sitä silloin kymmenen vuotta sitten, kun itse aamuisin hiippaili tv:n ääreen, tarjoiltu lastenviihdykkeeksi puolipukeisia tyttöjä ja keskustelua seurustelusta ja irtosuhteista. Ei todellakaan! Silloin Nalle Puh, Tao Tao ja Tohtori Sykerö kertoilivat elämänviisauksia pursuilevia tarinoita toisten auttamisesta ja läheisten ihmisten merkityksestä. Siihen aikaan lapset saivat vapaasti olla lapsia.
ww
Liian moni nykyajan lapsipoloinen arvio itsensä ulkonäkönsä perusteella, ja onko tuo nyt mikään ihmekään, kun viitsii avata silmänsä ja vilkaista ympärilleen?! Aikuiset ihmiset tyrkyttävät toisilleen maalia naamaan, permanenttia päähän ja kaiken maailman epäkäytännöllisiä ei aivan ketään hyödyttäviä rakennekynsiä poikineen. Kaikki on niin pinnallista! Kuka tässä yhteiskunnassa vielä puolustaa luonnollisuutta? Kuka tässä kirotussa yhteiskunnassa vielä uskaltaa puolustaa luonnollisuutta?! Kuinka monen lapsen, nuoren jos aikuisenkaan keskustelunaiheina on ennemmin maailman hyvinvointi tai vaikkapa uskonnot kuin muoti, meikit ja vaatteet?
ww
Lasta ei saa kasvattaa pumpulissa. Hänelle täytyy opettaa vastonkäymisiä. Lapsi ei tule koskaan olemaan tyytyväinen mihinkään, jos hänelle ostaa aina kaiken sen roinan, mitä hän milloinkin mahtaa keksiä haluta. Hänen tulee ymmärtää, ettei ihmisen arvo ole mitattavissa rahan ja tavaroiden määrässä tai ulkonäössä. Maailman pahuudella sen äärimmäisessä muodossa lasta ei liioin tarvitsisi pelotella vielä ainakaan ennen kouluikää, mutta sen verran hänen on saatava tietää, ettei kaikki maailman lapset saa juodakseen muuta kuin kuravettä, jotta hän oppii arvostamaan itsestään selviltäkin tuntuvia asioita.
ww
Lapselle tulee ensihetkestä lähtien osoittaa pyyteetöntä rakkautta. Hänelle tulee luoda turvallinen elinympäristö, jossa hän saa rauhassa itse ihmetellä ja kysellä, tutkia ja oivaltaa. Hänen tulee voida arvostaa itseään juuri sellaisena kuin hän on. Tavoitteena yksilö, joka voi elämänsä jokaisen päivän päätteeksi sulkea silmänsä ja kaikessa kylläisyydessään todeta: Minä olen tässä, tänään, juuri nyt, juuri nyt maailman onnellisimpana ihmisenä.
A.P.
1 kommentti:
vähän mitä tekstiä o.o oon kyllä samaa mieltä, mie ite lopetin leikkimisen 7 luokalle mentäessä ja kyllä nyt harmittaa! ois vaa pitäny leikkiä siihe 8-9 luokkaan asti.. ja tosi karmean näköstä mun mielestä ku sellaset nuorimmillaan 3 luokkalaiset haistattelee toisellee v*ttua ja haukkuu homoks o.o sitä vaa kattoo iha silmät suurina ja suu auki "mitä tuo sano?". mutta by the way, oot hyvä kirjottaa ;)
Lähetä kommentti